Monet ovat kysyneet miten päädyin opiskelemaan kalevalaista jäsenkorjausta.
Oikeastaan Heidin palveluiden alkusanat on kirjoitettu tammikuussa 2013, vaikkei sitä kukaan silloin arvannut.

Olin viettänyt elämäni eläinten parissa. Peruskoulun aikaan harrastaen ratsastusta ja myöhemmin ravitallilla ravihevosia hoitaen. Luontainen jatkumo olikin hevostenhoitajan koultus sekä tämän jälkeen sekä viljelijän- että maatalouslomittajankoulutus.
Vuonna 2003 muutimme mieheni kotitilalle. Alkuun meillä oli lypsylehmiä ja hevosia. Myöhemmin hevosten lisäksi lihakarjaa ja näiden jälkeen lampaita sekä harrastekanoja. Koko ajan kävin koulutuksia sekä opiskelin itse, koska halusin kehittyä ja pysyä ajantasalla. Eläinten hyvinvointi on minulle todella tärkeää.

miten-heidin-palvelut-sai-alkunsa
Mitä tapahtui tammikuussa 2013?

Tammikuussa 2013 meillä oli maatilalla hevoset ja lampaat tulonlähteenä sekä hyvin väsynyt ja vuosia unettomuudesta kärsinyt emäntä.
Tuolloin tammikuun 2013 aamuna olin niin väsynyt, että herätessäni aamuun mieleeni tuli ajatus jättää eläimet hoitamatta. Tämä herätti minut huomaamaan, että kaikki ei ole kunnossa ja tarvitsen apua. Olivathan eläimet minun vastuullani ja niiden hyvinvointi hyvin tärkeä asia minulle.
Kävellessäni tallille ja lampolaan eläimiä hoitamaan soitin terveyskeskukseen ja varasin ajan lääkärille. Jäin sairaslomalle lääkärin todettua, että olin polttanut itseni aivan loppuun – diagnoosina vaikea masennus.

Maatalousyrittäjälle sairasloma ei suinkaan tarkoita lepoa, vaan edelleen piti hoitaa ravivalmennuksessa olevien hevosten ajaminen sekä tietyt lampaisiin liittyvät työt ja tietenkin kaikki paperityöt. Tämä vähensi koko ajan lisää jo ennestään huonoa työkykyäni. Muutaman vuoden toiminta pyöri lomittajien avulla, jonka jälkeen teimme päätöksen laittaa eläimet pois.

Työkyvyttömyyseläke 2017

Kesällä 2017 minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke. Pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen aiheutti kriisin, tunsin olevani täysin arvoton yhteiskunnan hylkiö josta ei ole mihinkään.

Hetken asioita mietittyäni ja hoitajani minulle asiaa avattua, ymmärsin ettei mitään ole menetetty – päinvastoin työkyvyttömyyseläkkeen voi ottaa vaihtoehtona.

Vaihtoehtona siten, että minulla olisi mahdollisuus tehdä osa-aikaisesti töitä tai jopa kokeilla työntekoa enemmältikin, jos kuntoudun. On myös mahdollista palata työelämään täysipäiväisesti ja jättää työkyvyttömyyseläke pois, jos kuntoudun riittävästi. Epätoivo vaihtui toivoon ja alkoi kuntoutuminen.

Miten minusta tuli kalevalaisen jäsenkorjauksen opiskelija?

Kuntoutuminen eteni ja olin alkanut pohtia, että kaipaan enemmän sisältöä elämään. Vointi on hyvä ja täysipäiväisesti eläkkeellä oleminen oli käynyt vähän jopa tylsäksi.

Mietin erilaisia vaihtoehtoja, mutta en keksinyt mikä olisi sopiva ala olihan rajoitteena se, että työn täytyy olla osa-aikaista. Tämän vuoksi opiskelunkin täytyy olla osa-aikaista.

Minua kiinnosti kirjanpito, mutta rupesinkin opiskelemaan kalevalaista jäsenkorjausta.

Yksi mielenkiinnon kohteeni oli jo peruskouluikäisestä saakka ollut kirjanpito. Olen joitakin kurssejakin käynyt alaan liittyen, mutta usean vuoden tiivis opiskelu ei enää tulisi onnistumaan. Samoin kirjanpitäjän työssä olisi jatkuvat eräpäivät tekemiselle (arvonlisäverot, yritysten veroilmoitukset) ja tiesin, etten tulisi kestämään tuollaista jatkuvaa stressiä. Joten miettiminen jatkui.

Helmikuussa 2019 aloitin lenkkeilyn pitkän tauon jälkeen uudestaan. Innostuin juoksemisesta sen verran, että tuli tehtyä yksipuolisesti liikuntaa ja vaivoja alkoi tulla. Alkuun kävin hierojalla, mutta muistin että olin muutama vuosi aiemmin käynyt kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja siitä oli ollut paljon apua. Niinpä noin vuoden päästä aloitin käymään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa säännöllisesti ja saankin siitä paljon apua.

Heinäkuussa 2020 tuli ahaa-elämys
heinakuussa-tuli-ahaa-elamys

Heinäkuussa 2020 olin lenkillä ja tuo tunnin mittainen lenkki meni jälleen kerran miettimällä, että mitä voisin tehdä isona. Tultuani kotiin avasin facebookin ja ensimmäisenä näkyi postaus, jossa kerrottiin kalevalaisen jäsenkorjauksen opintojen alkamisesta. Tällöin minä tiesin mitä haluan tehdä! Haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin kalevalaisen jäsenkorjauksen avulla.

Koulutus toteutettaisiin viikonlopun mittaisina lähijaksoina 4 kertaa vuodessa  ja jaksojen välillä opiskeltaisiin käytännössä tekemällä harjoitushoitoja kukin tahoillaan. Mietin, että tämähän sattuu minulle paremmin kuin hyvin – olinhan aina pitänyt ihmisten ja eläinten auttamisesta sekä kiinnostunut niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvoinnista ja lisäksi voin opiskella rauhassa omaan tahtiin samalla kun opettelen asiaa käytännössä.

Tämä on tavallaan luonnollinen jatkumo sille, että olen aiemmin mm. hieronut hevosia. Tuolloin sain auttaa hevosia voimaan paremmin ja mukavaa oli myös se, että monia hevosenomistajia kiinnosti miten he voivat itsekin auttaa hevostaan. Jo tuolloin puhuttiin hevostenomistajien kanssa myös siitä, miten tärkeää on ratsastajankin tasapaino ja miten sitä voidaan auttaa.

Nyt kalevalaisessa jäsenkorjauksessa saan auttaa ihmisiä voimaan paremmin, taustasta riippumatta. Minulle parasta työssäni on, kun asiakas saa monesti apua jo ensimmäisellä hoitokerralla.
Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä: Mitä kalevalainen jäsenkorjaus on?

Mitä sairauteni on minulle opettanut?

Masennus on opettanut huomioimaan omien voimavarojen rajaamisen tärkeyden, jotta jaksaminen ei kärsi. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni herkällä korvalla, jotten joutuisi enää tilanteeseen jossa olen äärimmilläni.

parantavat-kadet



Kalevalaista jäsenkorjausta tehdessä kehosi kertoo minulle paljon käsieni kautta ja tekemällä rajoitetun määrän hoitoja viikossa, varmistan että olen läsnä hoitoa tehdessäni.

Voit aina laittaa minulle viestiä/sähköpostia, kellonajasta riippumatta, koskien kalevalaista jäsenkorjausta. Jaksamistani tukee myös se, että vastaan viesteihin kun ehdin, yleensä kuitenkin 24h sisällä.

Mitä minulle kuuluu vuonna 2022?

Voinen sanoa, että masennus on taakse jäänyttä elämää. Joskin jaksamiseni ei ole palautunut täysin entiseensä, joten teen hoitoja edelleen osa-aikaisesti, itseäni tarkalla korvalla kuunnellen ja jaksamisestani huolta pitäen.
Masennukseni opetti minulle paljon. Tärkeimpiä oppeja ovat olleet itsemyötätunto, itsensä kuuntelu sekä ajanhallinnan merkitys jaksamisessa. Itsemyötätunnon mukana on tullut myös lisää itseluottamusta. Kyllä, tietyllä tavalla minusta on tullut itsekäs – terveellä tavalla itsekäs. Lentokoneessakin aina painotetaan sitä, että ensin happinaamari itselle ja sen jälkeen vasta muille – koska muita ei pysty auttamaan, jos itse ei ole kunnossa. Tämä pätee myös elämään. “Pitämällä huolta itsestäsi, jaksat pitää huolta myös muista.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.